Uudenvuoden säikähdys

Jassu kirjattiin kotiin uudenvuodenaattona, ohjeilla että kolme kertaa viikossa kuntoutusta ja jumpat kotona. Kaikki oli okei.

Jassu hiimaili pihalla, katseli sitä hillitöntä paukuttelua ja kävi välillä sisällä. Oli kovasti hiljainen, vähän poissaolevakin. Sanoi kuitenkin olevansa ihan kunnossa.

Yhdentoista jälkeen Jassu sitten tuli. Pää oli kamalan kipeä, ja oli alkanut yhtäkkiä oksentaa aika rajustikin. Poika meni omaan huoneeseensa lepäämään, otti särkylääkkeen ja oli tuskainen. Vartin päästä menin sitten katsomaan tilannetta, ja pelästyin sydänjuuriani myöten. Jassun kasvot olivat aivan oudot, toinen puoli kasvoista roikkui ja kun Jassulta kysyi jotain, yritti vastata mutta puhe oli puuromaista mongerrusta. Aivan kuin suussa olisi ollut kuusi numeroa liian suuri kieli. Jassu yritti nousta istumaan, mutta tasapaino petti ja oksennus tuli rajussa kaaressa. Jassu tärisi ja vapisi ja yritti sanoa että paleltaa. Pää oli sietämättömän kipeä ja katse harhaili, silmänvalkuaiset hehkuivat punaisina kuin kauhuleffoissa.

Soitin sairaalaan, ja sieltä tuli ohje tulla heti. No, ilman ohjettakin oltaisiin kyllä sinne menty. Hirmuista uudenvuodenmyrskyä uhmaten painuimme tuhatta ja sataa sairaalaan.

Sairaalassa Jassun olo alkoi helpottaa, tai itse asiassa jo tulomatkalla kun oksensi viimeisiä kertoja. Sairaalassa Jassu tutkittiin aivopaineen nousun varalta, mutta siihen viittaavaa ei onneksi ollut. Lääkäri epäili rankkaa migreenikohtausta, ja toista lääkäriä konsultoidessaan tuli myös epileptisen purkauksen mahdollisuus esiin, koska mukana oli myös kasvohalvausoiretta. Jassu jäi yön ajaksi tarkkailtavaksi osastolle.

Seuraavana aamuna lääkäri soitti, ja sanoi että epäilys migreenistä oli vahvistunut, mutta että kaiken varalta haluaa tehdä lisätutkimuksia ja seurailla Jassun tilanteen kehittymistä vielä iltaan saakka.

Illalla hain pojan sairaalasta. Pääkipu ei ollut uusiutunut, ja olo oli ihan tavallinen (omien sanojensa mukaan). Toivottavasti tämä sitten oli tässä.

Jassulla on ollut migreenioireita pahoinvointeineen aikaisemminkin, mutta ei koskaan noin rajua. Toivottavasti migreenin luonne ei ole leikkauksen myötä muuttunut...

Ehkä tämä kuitenkin oli ensimmäinen ja ainoa kerta.