Väliaikatietoja

Joulu tuli, oli ja meni. Ja aina se tulee yllättäen - vaikka vasta viime vuonnahan se oli. Meillä oli/on maailman rumin joulukuusi olohuoneen nurkassa; se maksoi kuusikauppiaalla tinkimättä 5 euroa aattona, ja kauppias oli niin onnellinen päästessään mokomasta karahkasta eroon, että survoi sen vielä kaupantekijäisiksi pakun peräänkin. Pituutta kuusella on pari metriä, leveyttä jotain kymmenen senttiä ja oksia 20 - noin karrikoiden. Valtakunnan viimeisen kuusikauppiaan valikoima ei kyllä muutenkaan päätä huimannut: toinen vaihtoehto olisi ollut puolentoista metrin levyinen ja metrin pituinen neljällä oksalla varustettu komistus. Minusta se oli niin Bill Clintonin näköinen, että valitsin viereisen kaverin.

Miten niin minä olen aina jouluna vielä klo 16 ilman kuusta...?

Jassu tuli joululomalle aattona, ja joulupäivän aamuna jo lähti kavereiden kanssa "kylille". Ei kylläkään omin voimin, mutta kaverin potkukelkassa körötellen. Jassun kaverit ovat ottaneet tämän Jassun sairauden ja leikkauksen ja koko ruljanssin tosi mahtavasti; pojat auttavat Jassua liikkumaan, käyvät sairaalassa moikkaamassa ja yksi pojista jopa "uhrautui" ennen joulua Jassun luo sairaalaan yökylään. Silloin ennen leikkaustakin Jassun kohtauksiin suhtauduttiin lähinnä kuin pähkinäallergiaan: Jassulla on epilepsia ja saa kohtauksia, ja that's it.

Mutta mikä tärkeintä - eilen aamulla Jassulla liikkui nilkka. Se ikäänkuin nytkähti vahingossa, ja sitten kun naama punaisena äkisti siihen liikettä, se alkoi äkkiä liikkumaan. Ihan hurjaa! Minun piti käydä keittiössä itkemässä, kun oli niin valtava helpotus. Jassuhan on nyt seikkaillut joululoman sellaisen Forrest Gump- tuen kanssa, ja polvi on koukistunut pikkuisen jo viikon verran. Mutta tää nilkka... se oli jo jotain.

Jassun haavakin paranee hyvin - onneksi ei sen pahempaa sattunut. Tämä hurjapää kun veti pyörätuolin kanssa sairaalan päiväsalin lattialle selälleen aatonaatonaattona, iski päänsä tietenkin sellaisen puulaatikon kulmaan ja veri roiskui. Tuloksena oli tikkejä pitkä rivi - kahdeksan kappaletta, ja osittain vielä vanhan leikkausarven päällä. Kyllä oli sydän pysähtyä kun sairaalasta soittivat että Jassua viedään polille ommeltavaksi...

Onni onnettomuudessa ettei pahempaa sattunut.

Joulupukki toi Jassulle sen kauan kaivatun PSP:n; mummon, tätien, enon ja serkun osallistuttua paketin hankintaan saatiin sitten nettikaupan kautta just sellainen kuin sen kuulemma piti olla. Tyynen rauhallisesti poika kuori pipoa ja sukkaa ensin paketista ja jätti pelipaketin viimeiseksi. Tokaisi vain että eipä ollut yllätys, kun kerran ennen leikkausta sen lupasin hankkia. Jos ei yllätys, niin mieleinen ainakin oli. Nyt vielä pitäisi löytää jostakin kaupasta vempeleeseen muistikortti...

Yhtään kohtausta ei ole ollut. Jassu on pienemmän lääkekuorman alla (Hydantin jatkuu ainakin kaksi vuotta vielä) eivätkä kohtaukset revi unta riekaleiseksi, joten mieliala ja vireystaso on jotain potenssiin sata. Ja nyt kun tuo jalkakin herää hiljalleen eloon...

Ehkä tämä elämä ei sittenkään ole niin noenmusta!