Väliaikatietoja

Jassu lensi eilen Finnairin siivin Helsingistä lähemmäs kotia; sairaalaan edelleen, koska kotihoitoon Jassusta ei vielä ole. Me tulimme autolla jo edellisyönä, räntäsateessa hitaasti mutta varmasti. Jassun siirto taas lentäen oli perusteltua, sillä se rasitti vähiten: monen tunnin matka ambulanssissa olisi ollut monin verroin rankempi.

Finnair oli hiukan mokaillut Helsingin päässä: koneeseen piti nousta jostain takavasemmalta kiitoradan reunasta, ja Jassulla oli siis pyörätuoli. Koneesta ei löytynytkään kantotuolia, jolla Jassun olisi saanut lentokoneen portaat ylös. Jassu olikin toiminnan tyyppinä sitten kyllästynyt siihen jahkaamiseen, ja tempaissut itsensä hitaasti mutta varmasti oikean käden ja jalan voimalla koneeseen. Jälkeenpäin kun kysyin, miten sinä jaksoit ja onnistuit, poika tuumi vain että pakko oli, kun muuten olisi jäänyt kentälle.

Lentokentällä sattuneiden erinäisten kuvioiden jälkeen Jassu löysi paikalleen kotisairaalan lastenosastolle. Saattajana toiminut hoitaja hurautti paluukoneessa takaisin Helsinkiin ja täällä päässä oli sitten vastaanottajana meidän lisäksemme "oman" sairaalan hoitaja invataksin kanssa.

Tiukoista vaatimuksista onkeensa ottaneina kotisairaalan porukat olivat onnistuneet löytämään Jassulle lastenneurologiajuttuihin perehtyneen fyssarinkin, joten toivoa on! Muihin löydöksiin lukeutuikin sitten jarruton pyörätuoli (jonka kyllä vikkelästi vaihtoivat parempaan jo yhdestä katseesta).

Ja varsinainen hurraa-elämys oli sitten siellä uudessa sairaalapaikassa: hetken huoneessa istuttuamme J sanoi Jassulle, että näytäs miten nouset omin avuin seisomaan - Jassu oli kertonut että se onnistuu jo. Jassu nousi, sanoi "ootas" ja käveli parin metrin matkan oman pyörätuolinsa ympäri. Upeetamahtavaa!! Toki Jassun askeleet ovat kuin juuri kävelemään opettelevan yksivuotiaan harhailevine jalkaterineen, mutta askeleita ne ovat silti!

J lupasi viedä Jassulle tänään Kotipizzasta herkkuja sairaalaan (mikä siis tarkoittaa kana-kotzonea valkosipulikastikkeella) palkkioksi hienosta edistymisestä.

Toki takapakkia voi vielä tulla, mutta että jo tässä ollaan... Jess!