Pään CT oli kunnossa, ja Jassu hurautti ambulanssilla Lastenlinnaan. Pikkuisen päänsärkyinen ja paljon väsynyt heppu jaksoi olla hetkittäin valveilla, ei valitellut kipujaan (mutta otti kuitenkin tarjotun lääkkeen) ja oli olosuhteet huomioon ottaen tosi virkeä.
Sitten iltapäivällä nousi kuume. Ensin se oli 38,4 ja meille todettiin, että se on hyvin tavallista näin ison leikkauksen jälkeen.
Illalla kuume oli jo 39,7. Me istua nökötimme kuin kaksi oravaa huoneen ulkopuolella, kun Jassulle asennettiin uutta kanyylia käteen. Tarkoitus oli vaihtaa antibiootti tujumpaan. Jassu ei tiedostanut läsnäoloamme, vaikka valveilla olikin. Kun sitten kanyyli oli paikallaan ja lääkkeet menossa suoneen, hiivimme Jassun luo - vain huomataksemme, että poika nukkui. Jassu näytti niin kovin pieneltä ja avuttomalta sairaalan isossa sängyssä, päässä oli hurjat kääreet ja kymmenet kaapelit yhdistivät Jassun aivot tietokoneeseen. Oli taas itku tulla.
Lähdimme pois herättämättä Jassua, sillä edellisyön nukkuminen oli ollut käytännössä nolla päänsäryn takia. Juutuimme ruuhkaan ja matkasimme 4 kilometria asunnolle 45 minuutissa. Mielessä pyöri Jassu niin tarkkaan, etten edes jaksanut kirota seisoessani samoissa liikennevaloissa jo neljättä vihreää.
Jonkun ajan kuluttua soitimme sairaalaan ja saimme kuulla Jassun kuumeen laskeneen ja olevan 38,7. Aika paljon vieläkin, mutta kuitenkin vähemmän kuin iltapäivällä.
Jospa tämä tästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mekin kävimme illalla Jassua moikkaamassa. Urheasti hän siinä telkkarikanavia vaihteli. Ei edes tunnustanut olevansa kovin kipeä, mutta kyllähän me näimme, ettei hänen olonsa sieltä parhaimmaista päästä ollut. Paljon terveisiä teille kaikille ja voimia! Nyt on se vaikein vaihe menossa, mutta loppusuora jo häämöttää.
Lähetä kommentti