Odotusta...

Tänä aamuna klo 7 menimme Jassun luo sairaalaan. Leikkaus piti alkaa klo 8. Kuvassa Jassu vielä omissa vaatteissa Töölön sairaalassa.

Enpä nukkunut edellisyönä. Kasvava paniikki puristi kylmällä kourallaan. Jokainen ajatus alkoi sanoilla "entä jos". Itse flunssaa potien sain hillittömiä yskänpuuskia, istuin yöllä keittiön pöydän ääressä lukien tuhannetta kertaa juoruja Johanna Tukiaisesta (ei sillä että se kiinnostaisi, mutta kun kaikki lehdet sitä ovat täynnä), join kuumaa teetä, napsin kurkkupastilleja ja olin levoton.

Eilen saimme vihreän valon leikkauksen suhteen sekä lastenneurologilta, infektiolääkäriltä että anestesialääkäriltä. Estettä leikkaukselle ei ollut; ajoittainen, hajanainen yskähtely ei haitannut, ja tulehdusarvot olivat enää 45 ja laskussa. Vasta silloin totuus jysähti tajuntaan: se on NYT, nyt Jassu leikattaisiin.

Ja tänään aamulla sitten saavuimme Töölön sairaalaan, jossa Jassu sai esilääkityksen - sivumennen sanoen, esilääkitys oli niin tuju että poika alkoi hymyilemään laupiaasti joka suuntaan silmät puolitangossa. Kirurgi kävi vilkaisemassa, ja kun valittelimme flunssaamme ja kiittelimme onneamme siitä että Jassu sentään pääsi infektion yli, kirurgi totesi naureskellen että onneksi hän sentään on terve. Se hiukan kevensi tunnelmaa.

Kova paikka sitten oli se, kun Jassu kärrättiin leikkaussalin ovien sisäpuolelle. Reipas poika, reippaampi kuin me aikuiset. Vitsaili vakavalla asialla. Yritin piilotella omaa paniikkiani ja esittää vahvaa, mutta kulissi hajosi kumminkin. Se kai on se äidin rooli - kaikesta huolimatta?

Nyt vain odottelemme ja odottelemme. Minuutit ovat kuin tunteja. Vaikka meille sanottiin ettei tämä gridileikkaus ole helpoimmasta päästä johtuen hankalasta sijainnista, ja että siinä voi mennä useitakin tunteja - varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin kolmesta viiteen tuntiin - sitä odottaa koko ajan puhelinta soivaksi. En edes jaksa enää laskea, montako kertaa olen tarkistanut että puhelimessa on virta päällä ja soittoäänet täysillä. Ja sitten joku Mummo laittaa viestiä ja käskee soittamaan leikkaussaliin ja kysymään missä ollaan menossa... Joo, varmaan se kirurgi vastaa mummojen tiedusteluun kesken aivoleikkauksen.

Odotusta, odotusta... Alakuvassa Jassu hetkeä ennen leikkaussaliin siirtymistä.