Lauantaiaamu

Tänä aamuna kuuden jälkeen aamulla jakelin hevosille heinää ja kauraa. Kiitollisina rouskuttelivat eväitään ja olivat tyytyväisiä elämäänsä. Hiljaisena kuuntelin neljäntoista kauramoottorin työskentelyääntä, ja olen yhä samaa mieltä kuin joskus pikkulapsena, kun istuin ensimmäisen hoitohevoseni karsinannurkassa katsellen sen tehdessä heinäkasasta selvää: hevosen heinän rouskuttamisesta syntyvä ääni on yksi maailman rauhoittavimmista.

Minä olen valvonut taas koko yön. Jassun kohtaussaldo on mittava. Toisaalta, sen valossa mitä elämä on, ei ole epäilystäkään etteikö leikkaus olisi ainoa vaihtoehto. Ja taas toisaalta se vanha, tuttu peikko nostaa päätään: entä jos jokin menee vikaan? Syy on silloin minun, minähän annoin luvan toimenpiteeseen. Toki sen tiedän, etten sillä tavalla saa enkä voi ajatella, mutta...

Olen uskomattoman väsynyt, ja niin on Jassukin. Miten ihmeessä poika jaksaa sen läpi, mihin on joutumassa? Täällä tuntuu ettei kukaan oikein tajua missä mennään. Jassun opettaja sanoo, että Jassun pitää mennä nukkumaan aikaisemmin, että ei olisi niin väsynyt aamulla. Ei hänellä taida riittää ymmärrystä siihen, että vaikka Jassu menisi nukkumaan jo kuudelta, yö olisi silti yhtä helvettiä! Kun minä valitin omaa väsymystäni lääkärilleni, hän määräsi minulle uni- ja masennuslääkkeet. Eli siis minäkö nukkuisin kuin pieni porsas lääkepöllyssä yön, tässä tilanteessa?

Tiedän, että oma psyykeni on pettämässä. Koko aamun olen talleilta tultuani tuijottanut seinää ja vain itkenyt, tärissyt ja itkenyt. Omat sairaudet riehuvat hallitsemattomina stressin takia, verensokerit kiipeilevät seinille eikä balanssia tahdo löytyä millään. Tuntuu kerta kaikkiaan, että voimat ovat täysin loppuneet. Sen jälkeen iskee itseinho: mikä helvetti minä oikein kuvittelen olevani - pojalla on miljoona kertaa pahempi olla, ja minä vain surkuttelen itseäni! Jassu on kaikkein tärkein nyt, sen tiedän. Ahdistus tuntuu vain jo fyysisenä kurkkuotteena, ja päivä päivältä sitä on vaikeampi salata Jassulta ja muulta perheeltä.

Eihän tästä kuitenkaan ole suunta kuin eteenpäin.