Jassun kuume oli laskenut puolen yön aikaan, noussut uudelleen aamuyöstä, mutta laskenut taas. Tulehdusarvot olivat kuitenkin hurjat, yli 350, mutta sekin on kuulemma normaalia. Elimistö yrittää häätää vieraita kappaleita ulos kehosta. Antibiootti oli vaihdettu siis tehokkaampaan suonensisäiseen, sellaiseen joka osaa hakeutua nimenomaan paremmin pään ja aivojen alueelle. Syöminen on nihkeää, ruokahalua ei juurikaan ole, mutta urheasti yrittää jotain tarjottua aina nakertaa.
Jassu vietti tämän päivän pelaillen Xboxia. Pää oli pikkuisen kipeä, mutta vasen jalka puutui. Vessareissuilla se ikäänkuin petti alta. Lääkärit tutkivat tilannetta ja päätyivät siihen, että isoin gridimatoista oli juuri liikeaivokuoren päällä ja vasemman jalan alueella, joten se lienee puutumisen ja lievän halvausoireen syynä. Toki pieni, tihkuttava aivoverenvuotokin olisi mahdollinen, mutta hyvin epätodennäköinen, koska gridien signaali oli hyvin selkeä. Mikäli oireet muuttuvat tai pahenevat, Jassun pää kuvataan jälleen ihan varmuuden vuoksi.
Minä joudun rajoittamaan sairaalassa oloani minimiin flunssan vuoksi. Hengityssuojaimen kanssa siellä kuitenkin käyn. J pitää huolen Jassun kanssa aktiviteeteista (lähinnä Xboxista...) ja minä istun nurkassa lähinnä hengittämättä. En toki halua siirtää tätä yskimisen autuutta kenellekään.
Olisin oikeasti kuvitellut Jassun "kipeämmäksi". Kallossa on sentään noin kämmenen kokoinen reikä, leikkaushaavaa toistakymmentä senttiä, ja päätä kiristää niin tiukka paketti että silmät päästä pullistuvat - ja poika tuumii, että ei kai tässä mikään ole ollessa. Kun kysyin, että pelottaako tuleva leikkaus, vastasi että ei pätkääkään. Itse asiassa odottaa sen tuloa ja sitä, että tämä ruljanssi on ohi.
Voi kun leikkaustulos olisikin se, että Jassu pääsee lopullisesti eroon epilepsiasta. Toki realistinen onnistumissuhde on 50/50, mutta silti sitä toivoo ja odottaa.
Kuvassa Jassu tänään osastolla, itse teossa ohjaimet kädessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti