Jassun flunssa ei ota laantuakseen. Kuumetta ei ole enää, mutta yskää ja nuhaa senkin edestä.
Aamulla matkasimme labraan ja takaisin. Eilen tulehdusarvot olivat 153, ja lääkärit halusivat tehdä kontrollin josko arvot lähtisivät laskusuuntaan aloitetun antibiootin myötä. Turha toivo; iltapäivällä saimme puhelinsoiton. Jassun tulehdusarvot olivat nousseet yhä, ja lukema oli jo yli 200. Nyt on konsultoitu infektiolääkäriä, anestesialääkäriä ja kaikkia mahdollisia. Aamulla menemme labraan ja lääkärintutkimukseen klo 8. Jos tulehdusarvot eivät ole laskemassa, Jassulle aloitetaan suonensisäinen antibiootti.
Siis minä en kerta kaikkiaan tajua, miksi tämä on näin vaikeaa! Eikö meillä vain ole kohtalon nopat kohdallaan? Jo tänne tuleminen oli aivan mahdotonta: Kuopiossa tipahti autosta pakoputki, Mikkelissä hajosi pyöränlaakeri. Teimme itse asiassa Helsinkiin tuloa liki kaksi vuorokautta. Ja kun perille pääsimme, Jassulle nousi kuume. Eikö Jassun leikkausta vain ole tarkoitettu toteutumaan?
Tiedän kyllä, että virus ottaa aikansa laantuakseen. Tiedän senkin, että mikäli Jassulla on jossakin bakteeritulehdus, täällä jos missä on lääkkeet sen nitistämiseen. Mutta riittääkö aika? Meillä on kolme päivää alkuperäiseen suunnitelmaan, ja viisi päivää varasuunnitelma B:hen. Jassu yskii hillittömästi, saa kohtauksia, nukkuu huonosti ja on lötkö kuin kastemato maratonin jälkeen päivisin - nukkuu ruokapöytään, ei jaksa jutella eikä muutenkaan ole mielenkiintoa mihinkään.
Mitähän tästä kaikesta vielä tulee?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti